20.8.2008
Liikenne- ja viestintäministeriölle
Lausuntopyyntönne LVM071:00/2008, 16.6.2008
LAUSUNTO MOPOKORTTIA KOSKEVISTA LINJAUKSISTA
Liikenne- ja viestintäministeriö asetti alkuvuodesta 2008 työryhmän, jonka tehtävänä oli linjata tou-kokuun loppuun 2008 mennessä, miten mopokorttivaatimuksia kehittämällä voitaisiin antaa mopon kuljettajalle paremmat valmiudet ajoneuvon hallintaan ja liikenteessä selviytymiseen. Liikenneturva teki 26.11.2007 aloitteen mopoilun turvallisuuden parantamisesta. Aloitteessa esitettiin sekä mopon käsittelykokeen että ajokokeen lisäämistä mopokortin vaatimuksiin ja ajoharjoittelua ennen kuljetta-jantutkintoa. Mopokorttiuudistusta valmistellut työryhmä esittää 2.6.2008 julkaistussa raportissaan käsittely- ja ajo-opetuksen lisäämistä mopokortin suorittamiseen.
Tehtävien uudistusten on tärkeä tukea mopoilijoiden risteysajotaitojen kehittymistä, koska tällä het-kellä niiden puutteellisuus on merkittävä turvallisuusriski. Liikenneturva suhtautuu työryhmän ehdo-tuksiin myönteisesti ja esittää niihin seuraavia huomioita.
Työryhmän raportissa todetaan, että nykyistä teoriakoetta ei voida pitää riittävänä vaatimuksena mo-pokortin saamiselle. Itse kokeen sisältöön ei kuitenkaan oteta kantaa. M-ajokorttiluokan teoriakoe on tällä hetkellä henkilöauton ja kevytmoottoripyörän koetta suppeampi toteutus. Liikenneturva pitää tärkeänä, että kokeen sisältöä tarkasteltaisiin ja sen taso saatettaisiin vähintään A1/A –teoriakokeen tasolle. Teoriakokeen tason nostaminen sopii yhteen työryhmän ehdotuksen kanssa, jonka mukaan mopokortin vaatimuksiin lisättäisiin teoriaopetusta.
Työryhmä esittää mopoilijoille sekä ajo- että teoriaopetusta ja arvioi riittäväksi teoriaopetuksen mää-räksi 4-6 h. Raportissa ei kuitenkaan esitetä perusteluja tämän tuntimäärän riittävyydelle. Tällä het-kellä A1/A –ajokortin suorittajalta edellytetään tietopuolista opetusta 12 h, josta 6 h on ajoneuvokoh-taisia erityistunteja. Liikenneturva pitää kuitenkin kevyempää toteutusta mahdollisena, jos sisältö räätälöidään erityisesti mopoilijoiden tarpeiden mukaisesti, eikä sitä koota muiden ajokorttiluokkien teoriaopetuksesta. Kuuden tunnin laajuinen toteutus voisi rakentua esimerkiksi seuraavasti: 1) Ajo-oikeus, opetusjärjestelyt ja -periaatteet sekä tutkinto, 2) mopon rakenne, erityispiirteet ja käsittely, 3) mopoilijan ajovarusteet ja turvallisuus, 4) mopoilijan ajolinjat, 5) mopoilijan ajovuorot ja 6) vaaratilanteiden välttäminen, ennakointi ja liikenneturvallisuus.
Työryhmä esittää mopokorttiin käsittelyopetusta ja ajo-opetusta liikenteessä. Liikenneturva pitää käy-tännön ajoharjoittelua tärkeänä, koska mopoilijoilla on ongelmia erityisesti risteysajossa. Liikenteessä toteutettavan ajo-opetuksen määriä harkittaessa tulee pohtia tarkasti, mitkä opetusmäärät takaavat osaamisen. Työryhmän esittämä 4 x 25 min liikenteessä on vähäinen määrä verrattuna muiden ajo-korttiluokkien opetukseen. Tällä hetkellä A1/A –ajokortin suorittaja ajaa 18 x 25 min. Ajamisen haas-teet ovat myös mopoilijalle valtaosin samat kuin muille moottoriajoneuvon kuljettajille. Tämän vuoksi ajo-opetuksen määriä päätettäessä tulee tarkasti harkita, missä ajassa aloittelevan kuljettajan on mah-dollista oppia turvalliseen liikkumiseen tarvittavat tiedot ja taidot.
Raportissa tuodaan esille myös opetuslupaopetuksen mahdollisuus. Asia on tärkeä kansalaisten tasa-vertaisuuden kannalta, mutta turvallisuusnäkökohdat tulee ottaa huomioon. Mopoilijoiden opetuslu-paopetuksen yleistyminen voi tarkoittaa, että liikenteessä liikkuisi vuosittain jopa tuhansia aloittelevia kuljettajia ja maallikko-opettajia, joilla ei ole mahdollisuutta ohjata tai jarruttaa oppilaan ajoneuvoa. Tämä on mahdollinen turvallisuusriski ja voi aiheuttaa opetustilanteiden liikennevahinkoja. Kaksipyö-räisten opetuslupaopetus on Suomessa ollut aikaisemmin harvinaista harjoituslupamahdollisuuden takia.
Liikenneturva esitti aloitteessaan sekä käsittelykokeen että ajokokeen liittämistä mopokortin vaati-muksiin. Työryhmä ei esitä ajokoetta liikenteessä vedoten mm. tutkintoasemien palvelutuotannon ruuhkautumiseen ja vaikeuksiin ajokokeessa, jossa tutkinnon vastaanottajan ajaa mopoilijan takana henkilöautolla. Liikenneturva pitää ajokoetta erittäin tarpeellisena, jotta mopokorttikokelaan osaami-sesta pystytään varmistumaan. Ajokokeen aikana pystytään tarkkailemaan erityisesti kokelaan riste-ysajoa. Liikenneturva katsoo, että tutkintotoimistojen ruuhkautuminen on väliaikainen siirtymävai-heen ongelma. Vaikeus ottaa mopotutkintoa vastaan henkilöautolla, voidaan ratkaista joko niin, että tutkintotoimistoille hankitaan mopoja tai niin, että tutkinnossa ei käytetä pyöräteitä ja tutkinnon vas-taanottaja ajaa autolla.
Kevyiden nelipyörien osalta Liikenneturva katsoo, että turvallisuustilannetta tulee seurata ja tarkentaa ajokorttiehtoja esimerkiksi III ajokorttidirektiivin käyttöönoton yhteydessä, jos onnettomuuskehitys osoittaa sen tarpeelliseksi.
Työryhmä ei esitä mopoilijoille tarkoitetun rikkomusseurantajärjestelmän käyttöön ottamista, koska se edellyttäisi säädös- ja tietojärjestelmämuutoksia. Liikenneturva kannattaa rikkomusseurantajärjes-telmän käyttöön ottamista, sillä se korostaisi mopokortin arvoa ja tukisi esitettyjä muutoksia ja turval-lisuustavoitteita. Rikkomusseurantajärjestelmän käyttöön oton mahdollisuudet tulee selvittää tarkasti.
Liikenneturva on valmis tiedottamaan tehtävistä uudistuksista ja tarjoamaan aineistoja ja asiantunti-japalveluja niiden tueksi.
Matti Järvinen Antero Lammi
30.4.2008
Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntönne nro LVM040:00/2008, 7.4.2008
LAUSUNTO LVM:N ASETUSLUONNOKSESTA AJOKORTTIASETUKSEN JA SEN SOVELTAMISPÄÄTÖKSEN MUUTTAMISESTA
Liikenneturvalla ei ole huomauttamista esillä oleviin asiakohtiin. Pitäydymme niistä aiemmin antamissamme lausunnoissa.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
30.4.2008
Sosiaali- ja terveysministeriö
Lausuntopyyntönne Dnro STM011:00/2004, 20.3.2008
LAUSUNTO LIIKENNEVAKUUTUSLAINSÄÄDÄNNÖN UUDISTAMISTA VALMISTELLEEN TYÖRÖYHMÄN MIETINNÖSTÄ
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 31.3.2004 työryhmän selvittämään liikennevakuutuslainsäädännön kokonaisuudistamista. Työryhmä on tehnyt ehdotuksia pakollisen liikennevakuutuslainsäädännön rakenteen ja ajanmukaistamisen yleisiksi lähtö kohdiksi. Nyt käsiteltävänä olevassa liikennevakuutuslaissa säädetään vakuuttamiseen ja vakuutuskorvauksiin liittyvistä kysymyksistä. Liikennevakuutuskeskusta ja liikenneturvallisuusmaksua koskevista asioista on tarkoitus säätää erilliset lait. Myös niiden valmistelu on aloitettu.
Liikenneturvan liikennevakuutuslainsäädäntöön liittyvät tarpeet koskevat ensi sijassa liikennevakuutusmaksua koskevia säännöksiä. Niissä määritellään Liikenneturvan rahoitus. Liikenneturva toivoo, että myös vakuutusmaksua koskeva lain uudistaminen etenee samassa tahdissa nyt esillä olevan liikennevakuutuslain uudistuksen kanssa.
Myös itse liikennevakuutukseen liittyy asioita, joilla on merkitystä tieliikenteen turvallisuuden kannalta. Esitämme tästä näkökulmasta seuraavia lain sisältöä koskevia näkemyksiä.
Liikenneturvan mielestä työryhmän esitykset, jotka lisäävät liikennevakuutuksen kattavuutta tukevat myös liikenneturvallisuutta. Niitä ovat moottoriajoneuvon rekisteröintiin perustuva vakuuttamisvelvollisuus, sitä tukeva vakuuttamattomuusmaksu ja mahdollisuus kieltää ajoneuvon käyttö laiminlyötyjen vakuutusmaksujen vuoksi sekä mahdollisuus vakuuttaa ryhmäliikennevakuutuksella rekisteröinnin ulkopuolelle jääviä ajoneuvoja. Liikennevakuutuksen kattavuus lisää yhteistyöpintaa liikenneturvallisuustyöhön mm. onnettomuustilastoinnissa ja turvallisuustoimenpiteiden kohdentamisessa.
Työryhmä ehdottaa säilytettäväksi niin sanotun bonusjärjestelmän. Selvitysten mukaan sillä ei ole todettu olevan suoranaisia vaikutuksia kuljettajien käyttäytymiseen ja sen myötä liikenneturvallisuuteen. Ruotsissa on käynnistynyt keskustelu ”pay as you drive” -periaatteeseen perustuvista ”älykkäistä vakuutuksista” (smarta försäkringar). Niissä vakuutusmaksuun vaikuttaisi mm. se, millaisella ajoneuvolla asiakas ajaa, mihin sitä käytetään ja millaisilla nopeuksilla hän ajaa. Tällä katsotaan olevan vaikutuksia vakuutusyhtiöiden onnettomuuskustannuksiin ja yleiseen liikenneturvallisuuteen. Myös Suomessa tulisi pohtia monipuolisesti liikennevakuutuksen kehittämistä liikenneturvallisuuden kannalta.
Muilta osin Liikenneturvalla ei ole huomauttamista tehtyihin esityksiin.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
29.4.2008
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle Viite: Asia VNS 3/2008 vp
Liikenneturvan näkemyksiä liikennepoliittiseen selontekoon liittyvistä turvallisuusaiheista
Liikenneturvallisuustyön peruspilarit
Suomalaisen liikenneturvallisuustyön tuloksellisuus on 1970-luvulta lähtien perustunut kolmeen peruspilariin:
- liikennekuolemien vähentämiselle on asetettu haastavat tavoitteet
- erilaiset turvallisuutta parantavat toimenpiteet on koottu ohjelmaksi, jota on toteutettu
- eri viranomaisten poikkihallinnollisena yhteistyönä yhdessä eri yhteisöjen ja järjestöjen kanssa
- toimintaohjelma on saanut tuekseen poliittisen tuen ja statuksen
Liikenneturvan mielestä selonteko jatkaa hyvin tätä liikenneturvallisuustyön perinnettä.
Tavoitteet
Tavoitteeksi vahvistetaan liikennekuolemien määrän vähentäminen alle 250:n vuoteen 2010 mennessä. Vuoteen 2020 asetettu tavoite on liikennekuolemien vähentäminen alle 150:n.
Tavoite perustuu ns. nollavisioon, jonka mukaan liikennejärjestelmä tulee rakentaa sellaiseksi ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti. Visiota toteutetaan käytettävissä olevien resurssien ja poliittisen tahdon tahdissa.
Liikenneturvan mielestä asetetut tavoitteet ovat perusteltuja. Niiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin selonteossa esitettyjen keinojen nykyistä tehokkaampaa käyttöä. Vain niiden täysi- voimainen toteuttaminen kääntää kehityksen halutulle uralle.
Liikenneturvallisuustyön linjaukset
Selonteossa on seuraavat päälinjaukset lähivuosien turvallisuustyölle:
- lisäpanostus turvallisuustyöhön tavoitteiden saavuttamiseksi,
- keskittyminen suurimpiin tieliikenteen ongelmiin, joita ovat rattijuopumus, sääntöjen noudattamattomuus, turvalaitteiden käytön puutteet, ylinopeudet ja suojaamattomien tienkäyttäjien turvallisuus
- alan poikkihallinnollisen yhteistyön tiivistäminen,
- riittävät resurssit alueellisille turvallisuushankkeille,
- erityishuomio lasten ja iäkkäiden turvalliseen liikkumiseen,
- keskikaideohjelman käynnistäminen pääteillä,
- uuden teknologian hyödyntäminen erityisesti liikenteen valvonnassa (mm. kunnallinen valvonta),
- kattavan turvallisuusarvion liittäminen tie- ja liikenneympäristöratkaisuihin,
- vuosille 2011 - 2015 laadittavan liikenneturvallisuussuunnittelun käynnistäminen.
Liikenneturvan mielestä linjaukset osuvat hyvin ajankohtaisen turvallisuustilanteen kannalta tärkeisiin asioihin. Tärkeää on se, että työtä ohjaamaan laaditaan jatkossakin hallituskauden kattava konkreettinen suunnitelma.
Viranomaisten poikkihallinnollista yhteistyötä tulee tehostaa konkretisoimalla se käytännössä yhdessä tekemisen periaatteen mukaan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli neljän ministerin yhteinen toimenpidelista. Se tulisi toteuttaa pikaisesti.
Keskeiset turvallisuusongelmat
Selonteossa mainitaan tärkeimpinä turvallisuustyön kohteina rattijuopumus, ylinopeudet,
turvalaitteiden käyttö, sääntöjen noudattaminen ja suojaamattoman liikenteen turvallisuus.
Liikenneturvan mielestä rattijuopumusta vähennetään parhaiten kokonaisohjelman avulla.
Kiinnijäämisriskiä tulee lisätä tehostamalla ongelma-aikoihin ja -paikkoihin kohdennettua valvontaa ja tukemalla sitä tiedottamisella. Nuorten rattijuopumukseen tulee puuttua tiukasti heti ensimmäisellä kerralla tarjoamalla tietoja ja toimenpiteitä heidän alkoholiongelmansa selvittämiseksi.
Promilleraja 0,2 promillea tulisi ottaa käyttöön väliaikaisen ajokortin haltijoille korkean onnettomuusriskin alentamiseksi. Mikäli promillerajaa alennetaan muillakin kuljettajaryhmillä, seuraamukset tulee porrastaa uudelleen promillemäärän mukaan.
Rattijuopumuksen uusijoille tulee määrätä alkolukko pakolliseksi ja toteuttaa muutkin neljän ministerin ehdottamat toimenpiteet (mm. ajoneuvon takavarikko, alkolukon vapaaehtoisen käytön edistäminen, tarkkuusalkometrit poliisiautoihin). Jatkuvalla valistuksella ylläpidetään rattijuopumuksen vastaista asenneilmastoa kansalaisten parissa.
Liikenneturvan mielestä nopeuksia tulee hillitä laajentamalla automaattista liikennevalvontaa ja tukemalla sitä ”yllättävällä” perinteisellä valvonnalla. Valvonnan toleranssit tulee asteittain poistaa.
Neljän ministerin esittämät toimenpiteet tulee toteuttaa pikaisesti (rikesakkotulot liikennevalvonnan rahoitukseen, kuntien valvontaoikeus, valvontatiedotuksen parantaminen). Riittävät resurssit näkyvään poliisivalvontaan tulee varmistaa. Sillä voidaan tehokkaasti puuttua ajovirheisiin ja käyttäytymiseen.
Liikenneturvan mielestä sääntöjen noudattamisen parantaminen tapahtuu tehostamalla valvonnan perusteista tiedottamista, jatkuvalla asennemuokkauksella ja lisäämällä sääntötietämystä kaikessa liikennevalistuksessa.
Liikenneturvan mielestä auton turvalaitteiden käyttöä tulee edistää etenkin taajamissa, autojen takapenkillä ja ammattiliikenteessä (erityisesti henkilökuljetukset). Ajoneuvoihin tulevia uusia teknisiä laitteita tulee suosia, edellyttäen että ne tukevat kuljettajan turvallista ajamista ja että tutkimuksissa on todettu niiden turvallisuusvaikutukset.
Pyöräilykypärän ja heijastimen käytön parantamiseksi tulee harkita käytön laiminlyönnin seuraamusten asteittaista kiristämistä. Se edesauttaisi myös valistuksen vaikutuksia.
Liikenneturvan mielestä kevyen liikenteen turvallisuus edellyttää taajamanopeuksien pistekohtaista alentamista, lasten ja iäkkäiden ehdoilla parannettua liikenneympäristöä sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden aktivointia toimimaan oman ympäristönsä vaaranpaikkojen vähentämiseksi.
Tieturvallisuus
Liikenneturva kannattaa pääteiden nokkakolareiden vähentämiseksi esitettyä keskikaideohjelmaa. Väliaikaisesti tulee ottaa käyttöön myös muita kuljettajan omalla kaistalla pysymistä tukevia ratkaisuja ja ajoneuvotekniikkaa.
Tiestön yleinen parantaminen lisää yleensä myös turvallisuutta. Kaikkiin tie- ja liikenneympäristöä koskeviin ratkaisuihin tulee kuitenkin liittää erillinen monipuolinen turvallisuusarviointi. Samalla tulee varmistaa, että se otetaan huomioon kaikissa suunnittelun ja päätöksenteon vaiheissa. Tämä edellyttää avoimia toimintatapoja ja tarvittavia muutoksia toimintaohjeisiin.
Kuljettajakoulutus
Liikenneturvan mielestä kuljettajakoulutuksessa tulee lisätä valvotun ajo-opetuksen määrää ja kehittää siihen sopivat menetelmät. Opetuksen sisällöissä oppilaan sosiaalisten taitojen kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota. Olemme esittäneet mopokortin saamisen edellytykseksi ajokoetta.
Riskikuljettajiin vaikutetaan parhaiten kehittämällä koko liikennejärjestelmän turvallisuutta. Erityistoimet tulee liittää yhteiskunnan muihin toimenpiteisiin mm. syrjäytyneisyyden ongelman torjumiseen.
Liikenneturva tukee ammattiliikenteen kuljettajien koulutusuudistusta. Koulutuksen sisällöissä ja menetelmissä tulee varmistaa se, että yritykset nopeasti sitoutuvat uudistuksen toteuttamiseen käytännössä. Tarjoamme jatkokoulutukseen kuuluvaan ennakoivan ajamisen osuuteen kouluttajien koulutusta ja apua opetusmenetelmien kehittämiseen.
Alueellinen liikenneturvallisuustyö ja päättäjien vastuu
Selonteossa korostetaan alueellisten turvallisuushankkeiden varmistamista riittävillä toteutumismahdollisuuksilla ja resursseilla. Lisäksi selonteossa korostetaan eri tasoilla toimivien päättäjien turvallisuustietoisuutta.
Liikenneturva pitää erittäin tärkeänä sitä, että aluehallinnon uudistuksissa liikenneturvallisuustyöllä on selkeät vastuut ja toimintamahdollisuudet. Sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaan kuntien turvallisuussuunnittelu keskitetään yhteen suunnitelmaan. Mielestämme tässä yhteydessä on varmistettava se, että liikenteen turvallisuussuunnittelussa kunnissa omaksutut hyvät toimintatavat ja yhteistyö tiehallinnon ja Liikenneturvan kanssa säilyy.
Liikenneturva korostaa päättäjien turvallisuustietoisuuden merkitystä liikenneturvallisuuden paran¬tamisessa. Turvallisuuden liittäminen julkisen ja yksityisen sektorin suunnittelu-, laatu- ja johtamisjärjestelmiin edellyttää vastaavien henkilöiden järjestelmällistä koulutusta. Sen toteuttamiseksi tarvitaan kiinteää yhteistyötä muiden turvallisuusalan toimijoiden kanssa ja turvallisuusaiheen sisällyttämistä eri oppilaitosten opetukseen. Tässä voidaan tukeutua sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, jossa asiaa on käsitelty koko turvallisuusalan näkökulmasta.
Kunnilla on tärkeä rooli kuntalaisten liikkumisen turvallisuudessa. Niitä tuetaan laatimaan osaksi teknisen sektorin liikenneturvallisuusohjelmaa kaikkia hallintokuntia koskeva koulutus-, valistus- ja tiedotussuunnitelma.
Poliittisille päättäjille liikenneturvallisuusalan yhteisöjen tulee tarjota yhteinen tiedotuspalvelu asioiden taustoittamiseksi ja ajankohtaisen tiedon välittämiseksi.
Tienkäyttäjien asenteet ja liikennekasvatus
Liikenneturvan mielestä turvallisuusnäkökulma liikenneasioihin on pidettävä jatkuvasti ihmisten mielissä. Kampanjoilla pidetään turvallisuus esillä. Asennemuokkauksen kannalta yhtä tärkeätä on saada keskustelua aikaan ihmisten lähipiirissä kuten perheissä ja työpaikoilla. Tämä edellyttää ajantasaista ja luotettavaa viestintää ja medioiden nopeaa palvelusta. Viestintää suunnitellaan yhteiskunnallisen markkinoinnin keinon. Perustelevaa ja taustoittavaa viestintää tulee liittää mah¬dollisuuksien mukaan kaikkien käytettävien keinojen yhteyteen (valvonta, lainsäädännön uudistukset, väylien rakentaminen jne).
Liikenneturvan mielestä lasten tasavertaisten liikkumismahdollisuuksien turvaamiseksi tarvitaan sekä suojaa että ohjausta. Alle kouluikäisten lasten turvallisuus perustuu vanhempien valvontaan. Liikenneopastus etenee lapsen liikkumisalueen laajentumisen mukaan.
Lapsia voidaan suojata suunnittelemalla liikenneympäristö heille turvalliseksi sekä huolehtimalla lasten turvalaitteiden käytöstä. Suunnittelun lähtökohtana tulee olla lapsen kyvyt ja rajoitukset. Nopeusrajoitukset, liikenteen rauhoittaminen, näkemäesteiden poisto, kevyen liikenteen väylät, tien ylitysten turvaaminen asuinalueilla sekä koulujen ja päiväkotien läheisyydessä. Tulee luoda ympäristöjä, jotka edesauttavat lapsen kasvua ja turvallista vuorovaikutusta liikenteen kanssa: mahdollisuus kulkea koulumatkat jalan, pyörällä tai joukkoliikenteessä. Joukkoliikenteessä huomiota tulee kiinnittää lapsen turvallisuuteen koko matkaketjun mitalta.
Liikennekasvatuksessa opetus ja ohjaus kohdistetaan ihmisten kannalta herkkiin ajankohtiin, jolloin heillä on turvallisuustarpeita (lapsen syntymä, koulun alkaminen, mopoikä jne.). Liikenneaiheita pyritään saamaan myös osaksi eri järjestöjen ja yhteisöjen omaan toimintaan ja niille tarjotaan siihen aineistoa ja perehdyttämistä.
Liikenneturva tukee turvallisuusalan yhteisiä pyrkimyksiä kehittää koulujen kokonaisturvallisuutta. Vasta julkaistussa Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on korostettu koulujen liikennekasvatuksen merkitystä sekä koulujen turvallisuusasioiden kokonaissuunnittelua, joka ulottuu koulun ja opettajien työturvallisuudesta oppilaiden monipuoliseen turvallisuuskasvatukseen. Turvallisuusalan yhteistyötä koulujen turvallisuuden parantamiseksi tulee tehostaa sisäisen turvallisuuden ohjelmassa esitettyjen periaatteiden ja toimenpide-ehdotusten mukaisesti.
Liikenneturva korostaa koulujen liikennekasvatuksessa opettajien motivointia ja käytännön opetusta tukevien ajankohtaisten aineistojen ja toimintamallien tarjontaa. Pyrkimyksenä on koota kaikki oppilaiden ja opettajien liikkumisen turvallisuutta koskevat asiat kokonaissuunnitelmaan. Se kattaa koulumatkat, koulun alueella liikkumisen ja liikennekasvatuksessa käytettävät asiat.
Tasoristeysten turvallisuus ja hirvikolarit
Liikenneturvan mielestä hirvien aiheuttamisen onnettomuuksien ehkäisemiseksi hirvikantaa tulee riittävästi harventaa. Hirvialueista kertovien liikennemerkkien huomioimista tuetaan yleisellä asennemuokkauksella.
Tasoristeysonnettomuuksissa ongelmana on kuljettajien varomattomuus ja välinpitämättömyys. Sitä osoittaa erityisesti vuosittain rikkoutuneiden puomien määrä.
Liikenneturvan mielestä tasoristeysonnettomuuksiin tulee vaikuttaa paikallisella tiedottamisella, sillä onnettomuuteen joutuvat ovat yleensä paikallisia henkilöitä. Tasoristeysten poistamista koskeva ohjelma tulee turvata riittävällä rahoituksella.
LIIKENNETURVA
Matti Järvinen
Toimitusjohtaja
