Liikenneturva, Helsinki 1998
Liikenneturvan tutkimusmonisteita, ISSN 0785-9244; 79/1998, 31 s.
TIIVISTELMÄ
Helsingin kaupungin alueella lisättiin pyöräilijöistä varoittava lisäkilpi kärkikolmiolla tai STOP-merkillä varustettuihin valo-ohjaamattomiin risteyksiin, joissa oli päätien suunnassa kulkeva kaksisuuntainen pyörätie. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tämän lisäkilven vaikutuksia pyöräilijöiden turvallisuuteen. Vaikutuksia selvitettiin haastattelemalla kuljettajia ennen lisäkilven käyttöönottoa sen ymmärrettävyyden selvittämiseksi, havainnoimalla autoilijoiden käyttäytymistä pyörätien risteystä lähestyttäessä ennen lisäkilven asentamista ja sen jälkeen, haastattelemalla lisäkilven nähneitä kuljettajia sekä analysoimalla Helsingin alueella tapahtuneita pyöräilyonnettomuuksia.
Ennen lisäkilven käyttöönottoa haastatelluista kuljettajista 78 prosenttia ymmärsi, että merkki varoittaa pyöräilijästä.
Kuljettajien käyttäytymistä havainnoitiin kymmenessä koeristeyksessä ja kahdessa vertailuristeyksessä. Ennen lisäkilven asettamista saatiin hyväksyttyjä havaintoja 913 kuljettajasta koeristeyksessä ja 215 kuljettajasta vertailuristeyksissä. Lisäkilven asettamisen jälkeen havainnoitiin 906 kuljettajan käyttäytymistä koeristeyksissä ja 248 kuljettajan käyttäytymistä vertailuristeyksissä. Molempiin suuntiin katsoneiden kuljettajien keskiarvo nousi koeristeyksissä ennen mittausten 81,2 prosentista jälkeen mittauksissa 89,8 prosenttiin. Vertailuristeyksissä, joihin ei asennettu lisäkilpeä, ei havaittu merkitsevää eroa ennen ja jälkeen mittausten välillä. Kahteen risteykseen on lisäksi maalattu pyöräilijöistä varoittava ajoratamaalaus. Ajoratamaalauksella varustetuissa risteyksissä molempiin suuntiin katsoneiden kuljettajien osuus lisääntyi enemmän kuin pelkällä lisäkilvellä varustetuissa risteyksissä. Autoilijoista 75 prosenttia (n=48) väisti pyöräilijöitä koeristeyksissä ennen lisäkilven asettamista. Jälkeen mittauksissa väistäneiden osuus oli 85 prosenttia (n=59).
Kahden koeristeyksen läheisyydessä haastateltiin kuljettajia, jotka olivat nähneet lisäkilven autolla ajaessaan. Haastatelluista kuljettajista 92 prosenttia ymmärsi lisäkilven merkityksen, 60 prosenttia oli mielestään muuttanut ajamistaan lisäkilven vuoksi ja 80 prosentin mielestä lisäkilpi parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta.
Helsingissä tapahtui vuosina 1994 - 1996 kaikkiaan 709 pyöräilyonnettomuutta. Näistä 43 prosenttia tapahtui auton ja polkupyörän välillä suojatiellä. Onnettomuudet jakautuivat hyvin tasaisesti ympäri kaupunkia, mitään mustaa pistettä missä tapahtuisi huomattavan paljon onnettomuuksia, ei ollut löydettävissä.
Tutkimuksesta saadut tulokset vaikuttavat myönteisiltä. Lisäkilvellä varustetuissa risteyksissä autoilijat katsoivat molempiin suuntiin enemmän kuin ennen lisäkilven asettamista. Haastatellut kuljettajat pitivät lisäkilpeä hyvänä parannuksena. Lisäkilven etuja ovat sen vähäiset kustannukset muihin toimenpiteisiin verrattuna, näkyvyys myös talvella ja haitattomuus liikenteen sujuvuudelle. Lisäkilven vaikutuksia seurataan edelleen aina vuoteen 1999 saakka
