Juha Luoma
Liikenneturva, Helsinki 1997
Liikenneturvan tutkimuksia, ISSN 0782-2421; 116/1997
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää heijastimien sijoittelun ja heijastinkokemusten vaikutuksia jalankulkijan tunnistamiseen pimeässä. Tutkimuksessa todettiin Luoman ym. (1996) Michiganissa tekemä heijastimien sijoittelun vaikutuksia koskeva kenttäkoe. Kahden tutkimuksen keskeinen ero oli, että käsillä olevan tutkimuksen koehenkilöt olivat suomalaisia kuljettajia, kun aikaisempaan tutkimukseen osallistui michiganilaisia kuljettajia. Suomalaiset kuljettajat ovat huomattavasti tottuneempia jalankulkijoiden heijastimiin kuin michiganilaiset kuljettajat. Lisäksi kokeet erosivat sikäli, että Suomessa käytettiin eurooppalaisia ajovaloja ja Michiganissa amerikkalaisia ajovaloja.
Vakionopeudella ja lähivaloilla ajavassa autossa istuvien koehenkilöiden tehtävänä oli painaa nappia mahdollisimman nopeasti nähtyään jalankulkijan tiellä tai tien reunassa. Tutkimuksen kohteena oli kolme heijastinpinta-alaltaan ja heijastuvuudeltaan vakioitua vaihtoehtoa, joissa heijastinnauhat oli sijoitettu mustavaatteisen jalankulkijan vartaloon, ranteisiin ja nilkkoihin tai pääniveliin. Neljäntenä vaihtoehtona oli ilman heijastimia ja mustissa vaatteissa ollut jalankulkija. Kaikki neljä vaihtoehtoa esiintyivät kahdessa tilanteessa: jalankulkija joko lähestyi tien reunassa tai hän käveli tien yli.
Tulokset osoittivat ensinnäkin, että seuraavat Michiganissa todetut päävaikutukset pätevät myös Suomessa:
- Jalankulkija tunnistettiin huomattavasti kauempaa, kun heijastimet olivat raajoissa vartalon sijasta. kaikilla heijastinvaihtoehdoilla jalankulkija tunnistettiin merkitsevästi kauempaa kuin heijastimeton jalankulkija.
- Jalankulkija tunnistettiin kauempaa silloin, kun hän käveli tien poikki eikä tien reunassa.
Toiseksi tulokset osoittivat, että heijastinkokemukset vaikuttavat jalankulkijan tunnistamiseen. Tämä ilmeni heijastinvaihtoehtojen erojen kaventumisena, mutta myös siinä, että suomalaiset kuljettajat päättivät jo vähäisen informaation varassa, että pimeällä tiellä valoisana näkyvä ja liikkuva kohde on jalankulkija.
