Heikkokuntoiset nastarenkaat tai kuluneet renkaat ovat yleisin henkilö- ja pakettiautoissa todettu rengasriski. Huonokuntoisten nastarenkaiden riskit liittyvät useimmiten nastojen kuluneisuuteen ja määrään. Kuluneiden renkaiden riskit liittyvät joko kesä- tai talvirenkaiden urasyvyyksiin. Ne ovat yhtä yleisiä talvi- ja kesärenkaissa.
Kesärenkaiden kuluneisuus on arvioitu rengasriskiksi yleensä vasta silloin, kun huonoimman renkaan urasyvyys on ollut alle 1,6 mm. Sen sijaan talvirenkaissa kuluneilla renkailla tarkoitetaan useimmiten urasyvyydeltään vielä laillisia 3–5 mm renkaita. 
|
Turvasuositukset urasyvyydeksi: |
Kosketuspintavertailu kesärenkaan eri urasyvyyksillä (ajonopeus 75 km/h, vettä 3 mm)
Sadekelitesteissä selkeitä eroja
Renkaiden suorituskyky heikkenee kulumisen myötä merkittävästi erityisesti vaativissa kelioloissa. Test Worldin tekemissä sadekelitesteissä (v. 2005–2006) kesärenkaan suorituskyky näyttää romahtavan
jo paljon ennen lain vaatimaa minimiurasyvyyttä.
Vesiliirron välttämiseksi vajaan sentin syvyisessä vedessä huonoilla renkailla pitäisi ajaa lähes 30 km/h hitaammin kuin hyvillä renkailla. 
Vesiliirtonopeudet erikuntoisilla kesärenkailla (Test World Oy, 2005)
Märkäjarrutuksessa huonorenkaisen auton nopeus on vielä 40 km/h kohdassa, jossa auto pysähtyisi hyvillä renkailla.
Jarrutusmatkat erikuntoisilla kesärenkailla märällä asvaltilla (Test World Oy, 2005)
Toimenpiteitä ja turvallisuusehdotuksia
Kymmenessä vuodessa huonorenkaisten autojen osuus Suomen teillä on vähentynyt yli 10 prosenttiyksikköä. Renkaiden kunnon kohenemisesta huolimatta kuluneet renkaat esiintyvät onnettomuusriskinä yhtä usein kuin 1990-luvulla.
Huonorenkaisten autojen osuus rengasratsioissa kuluneimman renkaan mukaan (Autonrengasliitto ry)
