
Liikenneopetus kouluissa
Helsingin suomalaisten kansakoulujen yleisessä opettajakokouksessa vuonna 1938 valittiin toimikunta valmistamaan kyseisen kevään kuluessa liikenneopetussuunnitelma Helsingin suomenkielisiä kansakouluja varten. Suunnitelma hyväksyttiin elokuussa 1938.
Vuonna 1939 järjestettiin Taljan toimesta radiossa kansakoululapsille liikennevalistuskilpailu Miten Kalle ja Maija välttyvät liikenneonnettomuuksilta. Sotatilanteesta huolimatta osan kouluista ollessa suljettunakin otti kilpailuun osaa opettajien ilmoituksen mukaan 11 200 koululaista.
Vuoden 1948 liikennekauden aikana Talja antoi ensi kertaa kouluissa liikenneturvallisuusopetusta. Vuonna 1950 ryhtyivät yhä useammat maamme kaupungit ja kauppalat antamaan kouluissa liikenneopetusta ja opetuksen antajiksi tulivat etupäässä poliisit. Vuonna 1954 liikenneopetus tuli kouluissa pakolliseksi. Opetuksen laajuudeksi määrättiin kolme tuntia lukukautta kohden kansakoulujen kaikilla luokilla ja oppikoulujen kahdella alimmalla luokalla. Talja laati samana vuonna opetusministeriön kanssa Ohjeita opettajille liikenneopetuksen järjestelyä varten.
Vuonna 1948 valmistui Taljan ensimmäinen itse tuottama elokuva Tämä kuuluu sinullekin. Seuraavana vuonna siitä valmistettiin kouluille tarkoitettu opetuselokuva. Vuoden aikana sen näki noin 15 000 koululaista lähinnä Helsingissä. Vuonna 1952 teki Suomi-Filmi Oy omalla kustannuksellaan Lapsemme liikenteessä -elokuvasta ruotsinnoksen, joka oli ensimmäinen ruotsinkielinen liikenneturvallisuuselokuva maassamme.
Vuonna 1951 valmistui ensimmäinen lapsille tarkoitettu liikenneturvallisuusopas Lasten liikenneaapinen. Se jaettiin kunnallis-hallintojen kautta kaikille maan kansakoulujen oppilaille. Vuonna 1959 ryhdyttiin julkaisemaan Kirje isälle ja äidille, joka poliisin myötävai-kutuksella jaettiin lasten vanhemmille. Tällainen painettu kirje lähetetään edelleenkin koulunsa aloittavien lasten koteihin. Koulun opetustarkoi-tukseen valmistui vuonna 1976 Ekaluokkalaisen liikennevihko. Sen tilalle tuli Liikennelipas-opetusaineisto vuonna 1987. Vuosien 1977-1979 aikana saatiin valmiiksi neliosainen Peruskoulun liikenneopetus, joka oli tarkoitettu sekä ala- että yläasteen opetukseen. Vuonna 1998 valmistui Pyörällä liikenteeseen -aineisto opettajille. Se sisältää tehtäviä ja harjoituksia pyöräkortin suorittajalle.
Vuonna 1961 Talja lahjoitti liikkuvalle poliisille liikenneopetusauton, jota käytettiin pääasiassa kouluopetuksessa. Auto luovutettiin poliisille täydellisin opetusvälinein varustettuna. Vuonna 1964 liikkuva poliisi sai kaksi uutta liikenneopetusautoa ja seuraavan vuoden lopulla niitä tilattiin vielä kolme lisää.
Opettajien koulutus
Taljan tiedotussihteeri yhdessä kouluhallituksen voimistelutarkastajan kanssa kiersi vuoden 1953 aikana eri opettajanvalmistuslaitoksissa pitämässä luentoja ja opetusaineiston esittelyjä.
Vuonna 1954 järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston voimistelulaitoksesta valmistuville voimistelunopettajille liikennekurssi. Tästä muodostui pysyvä toimintamuoto. Vuonna 1956 ryhdyttiin kouluttamaan myös liikkuvan poliisin alipäällystöä lasten liikenneturvallisuusopetuksen antamiseen.
Vuonna 1957 Taljan palvelukseen kiinnitettiin kansakoulunopettaja liikenneturvallisuusopetuksen ohjaajaksi. Hänen tehtäviinsä kuului liikenneopetuksen yleistäminen ja kehittäminen pääasiassa kansakoulujen ja opettajanvalmistuslaitosten piirissä. Vuonna 1959 ryhdyttiin eri seminaareissa järjestämään liikenneopetuskursseja ja tällä tavalla valmentamaan tulevia kansakoulunopettajia liikenneopetuksen antajiksi. Autokoulunopettajia ryhdyttiin jatkokouluttamaan vuonna 1961.
Vuonna 1960 ryhdyttiin lastentarhanopettajaseminaareissa järjestämään kuuden tunnin mittaisia liikenneopetuskursseja. Ensimmäisenä vuonna perehdytettiin kaikkiaan sata lastentarhanopettajaksi valmistuvaa liikennekasvatuksen antamiseen. Alle kouluikäisten liikennekasvatuksessa otettiin vuonna 1977 käyttöön Kiipeli, joka oli tarkoitettu lasten ja vanhempien yhdessä käytettäväksi. Vuonna 1984 aineisto uudistettiin ja kirjasen nimeksi tuli Kulkunen. Vuonna 1982 valmistui Liikenneoppia ennen koulua -materiaali lasten päiväkotien käyttöön.
Talja järjesti vuoden 1956 keväällä kaikille Suomen kansakoululaisille Liikennekilpailun. Kouluhallituksen myötävaikutuksella toimitettiin koulujen välityksellä kaikille oppilaille värikäs kilpailukaavake, jota saattoi käyttää myös opettavaisena liikennepelinä. Kaikkiaan näitä postitettiin 600 000 kpl. Kilpailuun saapui 167 000 vastausta, mikä oli todennäköisesti suurin määrä vastauksia, mitä Suomessa oli siihen mennessä jonkin kilpailun yhteydessä saatu. Vuonna 1957 ryhdyttiin koulunuorison parissa toimeenpanemaan pyöräilytutkintoja, jotka tapahtuivat pääasiassa kilpailujen muodossa. Vuonna 1959 järjestettiin kaikissa kansakouluissa neljännen luokan oppilaille liikennekilpailut. Ne toimivat karsintakilpailuna seuraavan vuoden keväällä tapahtuvaan koulujen väliseen loppukilpailuun. Valtakunnallisella tasolla näitä kilpailuja järjestettiin 1980-luvun lopulle asti.
Vuonna 1959 valmistettiin Suomen Nuorison Liiton kanssa Liikennekerho-ohjelma. Mainittuna vuonna Taljan toimihenkilöt käyttivät koulu- ja nuoriso-opetustoimintaan yhteensä 106 matkapäivää. Varhaisnuorisoon kohdistuvan liikenneopetustyön tehostamiseksi ryhdyttiin vuonna 1960 järjestämään ohjaajakoulutusta. Tällaisia tilaisuuksia järjestettiin Kuortaneella SPR:n ja Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kanssa yhdessä. Vastaavia kursseja oli Helsingissä, Turussa, Kotkassa, Kuopiossa, Joensuussa ja Lohjalla.
Vuonna 1966 alettiin järjestää liikennekoulutustilaisuuksia kadettikoulussa ja reserviupseerikoulussa tavoitteena ulottaa liikenneopetus kuhunkin saapumiserään. Samana vuonna aloitettiin yhteistyö myös ammattikasvatushallituksen kanssa, jonka alaisuuteen kuului 295 ammatillista oppilaitosta.
Kaksipyöräisten koulutus
Vuonna 1953 valmistui ensimmäinen moottoripyöräilijöille tarkoitettu liikenneturvallisuusaiheinen elokuva Pärinäpojista oikeiksi moottorimiehiksi. Sitä esitettiin elokuvateattereissa alkukuvana. Viisi vuotta myöhemmin ilmestyi Taljan ensimmäinen värielokuva Taitaen taipaleelle, joka myös oli tarkoitettu moottoripyöräilijöille. Vuonna 1977 valmistui Moottoripyöräilijöiden Ennakoivan ajon kurssi.
Ensimmäiset mopedikurssit järjestettiin vuonna 1958. Koulutus kesti käytännön harjoituksineen 15 tuntia, ja kurssiohjelma oli kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön vahvistama. Vuonna 1981 koulutusohjelma uudistettiin. Vuonna 1995 valmistui Pidä pelivaraa -sarjaan Mopoilijan opas ja Kouluttajan aineisto mopokurssien vetämiseksi. Samaan sarjaan on kehitetty myös moottorikelkkailukouluaineisto, joka valmistui kaksi vuotta myöhemmin.
Autoilijoiden koulutus
Vuonna 1966 Talja aloitti Talviajokoulu-toiminnan. Vuoden aikana valmennettiin lähes 300 henkilöä kouluttajan tehtäviin. Oppi tällaiseen toimintaan oli haettu Ruotsista, jossa myös koulutettiin ensimmäiset kouluttajat. Samana vuonna käynnistettiin myös pimeän ajan liikenteen koekurssi. Vuonna 1973 kehitettiin uusi jatkokoulutusohjelma, joka sai nimekseen Ennakoivan ajon kurssi. Kyseisenä vuonna ehdittiin jo valmentaa 120 kouluttajaa EAK-koulutuksen vetäjiksi. Vuonna 1991 kehitettiin uusi yleiskäyttöön tarkoitettu EAK. Se sai nimekseen Pidä pelivaraa.
Autoilijoiden jatkokoulutuksen laajamittaiseksi käynnistämiseksi perustettiin vuonna 1974 läänin liikenneturvallisuuslautakuntien alaisuuteen läänin jatkokoulutustoimikunnat. Niiden tehtävänä oli valtakunnallisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaan ryhtyä suunnittelemaan ja toteuttamaan jatkokoulutustoimintaa oman lääninsä alueella.
Vuonna 1989 valmistui raskaan liikenteen kuljettajille soveltuva opetusohjelma, joka sai nimekseen Ennakoiva ajaminen raskaalla ajoneuvolla. Samana vuonna valmistuivat ohjeet kaksivaiheisen ajokorttikoulutuksen ensimmäiseen ja toiseen vaiheeseen liittyvien liukkaan kelin ja pimeän ajan ajoharjoitusten ja näyttöjen toteuttamiseksi.
Vuonna 1995 otettiin ikääntyvät autonkuljettajat liikenneturvallisuustyön kohderyhmäksi. Monenlaisten kokeilujen kautta kehitettiin Ikäautoilijan kuntokurssi sekä oheismateriaalia, jota voi hyödyntää joko kuntokurssikoulutuksessa tai itseopiskelussa.


